Uusi polku / new path

Muutoksien myötä olen löytänyt itseni uusilta poluilta Midaksen kanssa, näkemässä uusia asioita. Nuo polut ovat herättäneet itseäni huomaamaan uusia asioita ympärillä olevasta maailmasta, itsestäni sekä Midaksesta. Samaan aikaan miettiessän matkaamme tähän pisteeseen, mietteissä on paljon asioita jotka ovat muuttuneet matkan varrella. Elämä opettaa monia asioita, yksi niistä on muutoksien kuuluminen elämään; niitä tulee olipa valmis niihin tai ei. Sairastuminen tuo mukanaan paljon muitakin muutoksia arkeen  monellakin tasolla.

Along the changes, I’ve found myself with Midas in new paths, seeing new things. The paths has awaken me to see new things around me about the world, about myself and about Midas. At the same time I think about our journey to this point; there’s a lot of things that’ve changed. Life teaches many things: one of them is that change belongs to our life - what ever were you ready or not. Getting sick brings much change to every - day - life.
 

Kirjoitin aikaisemmin, että ihmisten tapana on monesti sanoa, että teemme asian joskus ,itse totean: miksen tekisi noita asioita niinä hyvinä päivinä. Tuota ajatusta olen pyrkinyt toteuttamaan Midaksen kanssa arjessa omien rajojeni puitteissa. Muutokset näkyvät myös Midaksessa, sen aamut ovat aikaistuneet. Tietyissä tilanteissa vaadin siltä enemmän tietynlaista käyttäymistä ja vastaavasti annan sille myös enemmän vapautta toimia itsenäisemmin työroolissa. Tämä itsenäisen työskelyn osuus onerittäin tärkeässä roolissa sen töissä, äänien ilmaisimeen, eikä ohjaamiseen anneta mitään komentoja.

I wrote earlier that people use to say that we do things sometimes; I say: why wouldn’t we do those things in good days. I’ve tried to fulfill that thought with Midas within my boundries. The changes can be seen in Midas; he wakes up earlier. In certain situations I demand more from him and accordingly give him more freedom to work more freely. This more independent working style is an important part of his work, beside the sounds; nor there’s given any commands.

Nämä kaksi asiaa ovat antaneet uusia mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita ja harrastuksia. Samalla ne ovat herättäneet miettämään mitä asioita kannattaa tehdä liivien kanssa ja mitä ei. Toisaalta liivit eivät määrittele kerrotaanko äänet vai ei, niiden yhtenä tarkoituksena on kertoa muille Midaksen olevan töissä, jolloin siihen ei saa koskea. Yksi näistä kokeiluista on rallytoko, joka herättää mielessäni ristiriitaisia tunteita. Tarvitsen siinäkin radalla kiintopisteen Midaksesta, parhaiten saan sen Midaksen liiveistä. Tästä seuraa hyviä ja huonoa asioita Midaksen käyttymiseen; se kävelee vieressäni rennosti, joka on hyvä toisinaan. Välillä sen pitäisi kävellä pikkaisen edessä, jotta hihna kiristyy jolloin se luo kiintopisteen kävelykepin tavalla. Toisena ongelma tulee tietyn käyttäytymis- mallin hukkuminen eli automaattinen siirtyminen ohjaamaan minua, jolloin se asettuu eteeni kävelemään. Nyt joudunkin miettimään pyrinkö kouluttumaan nuo toiminnot tiettyihin sanoihin, tilanteisiin tai jopa luopumaan haaveestani rallytokosta.

These two things has given new possibilities to try new things and hobbies. At the same time they’ve given something to ponder about; when to use the vest, when not. Though the vest doesn’t define witll the sounds be given or not, they’re meant to give people signal that Midas is working and cannot be touched. One of the new hobbies is rallytoko that gives mixed feelings to me. I need Midas as a support point at the track and I get it best if he is wearing the vest. Because of it, Midas’ behavior can change a bit; he walks by my side calmly, which is good at times. Sometimes he needs to walk a bit fron of me so that the leash would tighten, which would create a support point for me. Another problem is the certain behavior - model fading away the one that goes automatically to guiding me, when Midas steps front of me. Now I have to think if I try to teach those actions to under certain words, situations or even to relinquish my dream about rallytoko.

Työkoiran ensimmäinen vaatimus onkin että se auttaa niissä ominaisuuksissa, joihin se on koulutettu. Osaa toimia erilaisissa ympäristöissä, olla yhteiskuntakelpoinen kaikkialla. Toissijaiset toiminnot eivät saa häiritä tuota ensimmäistä vaatimusta millään tasolla, muuten Midaksen työkyky kärsii jolla on suora vaikutus arkeeni äänien kertomisen sekä liikkumisen osalta. Tämä vaikutus kaventaa itsenäisyyttäni sekä mahdollisuuksiani liikkua itsenäisesti.

The first demand from aid - dog is that he will help the actions he is teached in to. He knows how to work in different environments, to fit in society. Another one is that the commands won’t disturb the first demand in any way; otherwise ability to work will suffer, which has an effect to my every - day - life regarding to sounds and moving. This narrows my independence and possibilites to move myself.

Lopputulema on jälleen kerran se että minun pitää istua miettimään, mitä haluan Midaksen tekevän missäkin tilanteessa. Välillä pitää tehdä hankalia päätöksiä, jotka takaavat mahdollisimman sujuvan arjen Midaksen kanssa. Toissalta Midaksen täytyy saada tarpeeksi virikkeitä, jotta se kokee yhdessä tekemisen kannattavaksi sekä viihdyttäväksi. Näin se jaksaa tehdä työnsä maksimaalisesti ja voimme liikkua erilaissa paikoissa toisiimme luottaen.

The outcome is once again that I have to sit down and think what I want Midas to do in certain situations. Sometimes difficult decisions has to be made that every-day-life will continue flowing. Then again Midas needs to get enough stimulations so that he will feel the doing worthwhile and entertaining. This way he can do his job with maximum energy and we can move in different environments trusting each other.

Midaksen hyvinvointi kaikilla tasoilla on minulle tärkeää, sen voidessa hyvin saan siltä apua aina monessa asiassa. Samaan aikaan Midas voi luottaa minun takaavan sille perusturvallisuuden kaikissa asioissa niin kotona kuin ulkona. 

Midas’ well - being is important to me for when he is feeling well, I get help from him. At the same time Midas can trust me to quarantee him safety in home and outdoors.

Uudet polut ja ajatukset ovat palauttaneet peruskysymyksen ääreen mitä haluan Midaksen tekevän missäkin tilanteessa? Vaikka olenkin joutunut palaamaan takaisin peruskysymysten äärelle jatkamme silti matkaa Midaksen kanssa tuolla uudella asenteella: tänään tehdään mitä pystytään ja jos ei pysty tekemään mitään niin lepäämme hyvällä omalla tunnolla.

New paths and thoughts have returned me back to the basic question: what I want Midas to do in different situations. Even though I had to return back to the question, we’ll keep moving forward with new attitude: today we do what we can and if we cannot do anything, we will rest with good conscience.