Rytmin muutoksen seuraukset / The results of changing the rhythm

Muutimme Midaksen kanssa rytmiämme, muutos on alkanut muuttua toimintatavaksi. Muutoksen myötä Midaksen aktiivisuus on kohonnut tai sitten kevään tuleminen vaikuttaa. Tämä on antanut mahdollisuuden tehdä enemmän erilaisia harjoituksia joiden kautta on päässyt kiinni niihin toimintoihin joita pitäisi parantaa.

When we changed our daily rhythm with Midas, the change has became working. Due to the change Midas has been more energetic; it could be because of the spring, too. This has given us a chance to do different kinds of trainings that has helped to improve that has needed functions.

Mennään jo ( Let's go. )

Midaksen ikuisuus harjoittelu on odottaminen rauhassa, joten jokaiseen harjoitteluun liittyy se jossain muodossa. Se saattaa olla ensimmäisenä, jonka jälkeen tehdään harjoitteita taikka harjoittelun lopussa. Näissä odottelu harjoituksissa palkkio on aina sellainen jonka Midas varmasti haluaa. Harjoitteita ei tehdä montaa toistoa vaan yksi tai kaksi, joiden tavoitteena on onnistua hyvin. Hyvin tarkoittaa että malttaa odottaa paikoillaan ilman piippausta erilaisten häiriöiden keskellä.

The everlasting training of waiting in peace with Midas is on going, so every training has a bit of it in it somehow. It might be at start and afterwards we do other training or then we train waiting in the end. In these trainings the treat is always something that Midas surely wants. We don't do many repeats but only one or two that aims to be go well. Well means that Midas has the patience that he won't make a sound amid different distractions.

Kyllä aurinko ja ruoho tuntuu hyvältä talven keskellä ( Sun and grass feels good in the middle of the winter. )

Harjoittelu koti oloissa ei ole sama asia kuin töissä oleminen, tämän vuoksi kävimme Helsingissä hoitamassa asioita. On ilo huomata kaivaessani työliivin esiin Midaksen innostuminen niistä. Tuon innostumisen myötä tapahtuu parikin asiaa, joihin pitää tarttua harjoitteluohjelmassa. Ensimmäinen on menemisen into, joka pitää muuttaa kontaktiksi. Sen saaminen kestää hetken, tähän on auttanut nuo odotus harjoitukset. Toinen on vireystilan hallinta, alkuun se on korkealla tavoitteena sen laskeminen nopeammin alas työhön sopivaksi. Tuo liian korkea vireys näkyy kahdella tapaa; Neljä tassua ei meinaa pysä maassa sekä jonkin asteisena piippauksena. Näissäkin tilanteissa pysähdytään siksi aikaan että Midas tulee itse vakio paikalleen ilman komentoa sekä ottaa kontaktin.

Training home isn't same thing as being at work. For this reason we visited Helsinki to tend things. It was pleasing to see how Midas got excited when I take out the hearing-aid-dog. Due to that enthusiasm happens a couple things, that we need to grab on to at our training. First one is the enthusiasm that needs to be changed into contact. It will take a while, but the waiting training has helped. The other one is controlling of vitality, at first it is a high goal to lower it to suit this job. The vitality shows itself in two forms: four paws won't stay on the ground and a small whining sound. In these situations we stop until Midas comes back to his place by himself and takes a contact.

Kauppakeskuksessa ( In mall. )

Noiden ei toivuttujen käytösten toiminta-aika on lyhentynyt toistojen kautta sekä odottamisen harjoittelun kautta. Midaksen asettuessa työrooliinsa ei toivottuja käytöksiä ei paljoa näy. Minulle on tärkeää Midaksen keskittyminen työhönsä useastakin syystä, sen pitää kertoa äänistä ja ohjata tarvittaessa minua. Tämä keskittyminen auttaa Midasta tekemään työtä pidempiä aikoja ja asettumaan lepäämään silloin kun siihen on mahdollisuus. Todellisuushan on paljon asioiden odottamista, joten siihen harjoitteluun ei voi koskaan liikaa panostaa.

The duration of these behaviors has decreased through repeats and training. When Midas settles in to his work-role, he calms down. For me it is important that Midas is focused to his job for many reason. He needs to tell me about sounds and guide me if needed. Focusing helps Midas to do his job for longer periods of time and to settle down to rest when there's a chance for it. The reality is a lot of waiting so we can never train it too much.

Mitähän tuolla tapahtuu ( Wonder what's going on there. )

Helsingin ihmisvilinässä itselleni tulee välillä huono olo, jolloin ohjaan Midaksen eteeni ohjaamaan minua. Tässä tulee esille miten olemme liikkuneet sairauteni aikana enemmän alueilla joissa on vähemmän ihmisiä. Hieman huvittavaakin asiassa onkin se, että Midas on Helsingissä ihmisten seassa kuin kala vedessä ja itse entisenä kaupunkilaisena tunnen oloni enemmänkin turistiksi. Nämä reissut vievät minulta voimat ja Midaksen onnensa kukkuloille. Se tykkää katsella asioita ja nauttii mahdollisuudesta nähdä erilaisia asioita. Tämä taas antaa aina minulle enemmän rohkeutta liikkua erilaisissa ympäristöissä. Jokainen askel erilaisessa ympäristössä tekee meille molemmille hyvää vaikka kuinka väsyttäisi niiden jälkeen tai olisi huono olo.

Amid bustle of people, I start to feel queasy and that's when Midas comes front of me and guides me. This shows how we've moved in areas that doesn't have as much people. It is a little funny that Midas is like home in Helsinki and I used to be a townsman and feel like I'm a tourist. These trips take away my energy but Midas is happy. He likes to watch people and enjoys different environments. This gives me more courage to move in different places. Every step is good for both of us, no matter how tired or queasy I'd be afterwards.

Helsingissä tulevan kirjaston luona ( At the new library that is under construction. )

Kohti kotia ( To home. )

Arjen rytmin muutos / The change of the daily rhythm

Jäin miettimään omaa liikkumistani ennen ja jälkeen Midasta, siinä on huima ero. Nykyään pääsen ulos helpommin ja voin liikkua rauhallisemmalla mielellä. Samalla voin käydä välillä erilaisissa paikoissa ja kokea eri asioita Midaksen kanssa. Menierikoille ulko-ovi saattaa olla haasteellinen aina välillä, koska huimaa ja tasapaino on mitä on. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joutuu käyttämään monin verroin normaalia enemmän energiaa pelkästään pystyssä pysymiseen, puhumattakaan muista asioista.

The change before and after Midas came along is astonishing; now I can go outside much easier and move with calmer mind. At the same time we can visit different places and experience together, Midas and I. To a meniere-patient the front door can be challenging at times, because of the dizziness and their balance isn't that great. Meaning that they have to use more energy to just staying on their own feet, not to mention other things.

Minne päin mennään? ( Where are we ? )

Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että Midaksen kanssa tulee tehtyä asioita, joita muuten tekisin itsekseni jumppaamalla. Nuo jumpat auttavat selviämään arjesta mutta vaativat myös oman osansa; suuri unen tarve. Tämän vuoksi Midaksen ja minun päivärytmi noudattaa tiettyä kaavaa päivästä toiseen. Rutiinit tuovat helpotusta elämään, toisaalta ne tekevät siitä välillä puuduttavaa koska päivässä ei periaatteessa ole mitään yllättävää.

In a way, I'm in a happy-place; for we do things which I'd otherwise I'd do myself with effort. The effort helps me to get through the every-day-life, but it takes a toll: a huge need of sleep. Because of this we've a certain rhythm to our daily life, Midas and I. The routine brings easement to life, but makes it a bit numb because the day doesn't bring anything surprising.

Mennäänkö eteenpäin? ( Shall we go forward ? )

Tuon huomattuani olen muuttanut meidän päivittäistä rutiinia toisenlaiseksi, jotta olisi pieni mahdollisuus tehdä erilaisia asioita arjessa ennenkuin väsymys iskee. Muutos on vasta alussa ja sen vaikutukset tuntuvat jo monessa mielessä. Tapaamme aamulenkillä eri ihmisiä, voimme käydä jossain uusissa paikoissa sekä lepäämme samaan aikaan. Meniere ei ole ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun, sen se kertoo korvien tinnitusella, tasapainon heittelyllä ja huimauksella.

After noticing that, I've changed our routine a bit so we could a have a small chance to do different things before tiredness kicks in. The change's just started but the effects are showing already. During morning outings we meet people, we visit new places and rest at the same time. Meniere isn't completely satisfied with the solution; the tinnitus in my ears, changes of balance and dizziness is the way how its telling.

Täällä näkyy jotain ( I can see something. )

Helpompaa olisi luopua yrityksestä muuttaa arjen rytmiä ja muuttaa rytmi entiselleen, mutta se ei kuulu tapoihini. Jatkamme muutoksen kanssa vaikka se merkitsisikin lisää meniere kohtauksia. Astumme ovesta ulos ja katsomme mitä maailma tarjoaa meille tänään.

It'd be easier to give up on changing the rhythm and go back to the former but that isn't me; we'll continue with the change even if it means more meniere-fits. We will step out of the door and see what the world has to offers us today.

Uusia hajuja ja ääniä ( New smells and sounds. )

Tästä muutoksesta tuli ajatus käydä erilaisissa paikoissa, ensimmäiseksi päätin käydä Midaksen kanssa Sea Lifessa katsomassa kaloja. Hieman mietitytti miten siellä suhtaudutaan kuulokoiraan, mutta kukaan ei noteerannut sitä mitenkään, mikä oli erittäin positiivista. Samana päivänä siellä oli paljon lapsi perheitä, jonka vuoksi Midaskin sai hyvää häiriö harjoittelua. Lapset jättivät Midaksen rauhaan mutta Midas olisi ollut kiinnostunut heistä.

The change spawned a though of visiting new places: we decided to visit Sea Life. At first I pondered how they'd take a hearing-dog but no one pay attention to him. That was a positive surprise. During the same day, there was a lot families, Midas got a great disturbance training. The children left Midas in peace though Midas wanted to say hello to them.

Mitä nuo ovat? ( What are those ? )

Astuessamme merimaailmaan en tiennyt mitä odottaa Midakselta, koska paikka oli täysin uusi sille äänien ja hajujen osalta. Aika nopeasti selvisi Midaksen uteliaisuus ja rohkeus liikkua erilaisissa ympäristöissä, myös siellä. Muutaman kerran Midas oli kiinnostunut kaloista mutta enemmän sitä kiinnostivat ihmiset sekä akvaarioiden koristeet. Tosin kerran piti kokeilla jospa saisi kaloista leikki kavereita.

As we step inside Sea Life, I didn't know what to expect from Midas, for the place had completely new sounds and smells. It became clear that the curiosity and courage to move in different environments of Midas is great. Midas was more interested about people and the ornaments of aquariums, though few times he was interested about the fishes; one time tried to make new friends of them.

Voisiko niihin koskea? ( Can I touch them ? )

Itse koitin ottaa joitakin kuvia Midaksesta ja kaloista. Taas tuli oppia mitä pitäisi opetella valokuvaamisesta ja mitenkä Meniere suhtautuu kuvaamiseen ja tietokone on myrkkyä edelleenkin. Vaikka merimailma ei ole hirveän pitkä kävelymatka niin vesi ja kuvaaminen ei ole niitä parhaita yhdistelmiä. Paljon hyvää harjoittelua meille molemmille, sekä uutta nähtävää. Seuraava päivä menikin sitten keinuen, mutta tulipa mukava reissu tehtyä.

I tried to take pictures of Midas and fishes, instead I got a new reason to learn photography and how meniere affects taking a photo; the computer is still poison for me. Though Sea Life isn't that long to walk through, the water and taking pictures aren't the best combination. A lot of training for both of us and something new to see. The next day went by swaying, but it was worth it.

Näkisinpä mitä tuolla tapahtuu ( Wish I could see what's going on in there. )

Pakollinen kalakuva ( A necessary picture of fish. )

Meduusa ( A Jellyfish. )

Väsynyt työläinen ( A tired worker. )

Talven näkyminen arjesa / The effects of winter in every-day-life

Monesta asiasta huomaan talven vaikuttaneen Midakseen sekä minuun, emme ole liikkuneet  vilkkaissa paikoissa. Midaksen kanssa on mukava liikkua siinä mielessä, että se innoissaan menemässä minne vain sisään. Tässä tulee esille kolikon toinen puoli eli miten saada ohjattua tuo innokkuus niin että pysyy työroolissa. Harjoitteluna onkin ollut usean oven ohi kävelyä. Näin se ei tiedä mistä ovesta ollaan menossa, jokaisesta kontaktista tulee naksaisu sekä palkkio. Ihmisistä se ei ole niin paljon kiinnostunut, mutta samanlaisen metodin  mukaan ollaan harjoiteltu ihmisten ohittamista. Tässä harjoituksen vaikeutena on missä kohtaa haluan Midaksen kulkevan minuun nähden, sivussa vaiko edessä.

In many things I've noticed the effects of winter on Midas and myself for we haven't been as busy places as usually. It's nice to move with Midas in a way that he's excited to go anywhere that's inside. Here's the other side of the coin: how to keep the movement controlled so he could stay in his work-role. We've often practiced passing the door. This way he doesn't know what door is the one we're going through. Every contact comes with a click and a reward. Midas isn't interested about people, but we have still used same method to practice passing them by. The challenge of this is where I want to Midas to walk considering me: by my side or front of me.

Ollessaan työroolissaan olenkin pyrkinyt suuntaamaan tuota Midaksen innokkuutta rauhassa olemiseen, se on ollut haasteellista harjoittelua sosiaalisen ja vilkkaan koiran kanssa. Nykyään Midas asettuu hyvin omalle paikalle ja viihtyy siinä kunhan näkee mitä  tapahtuu. Pikku hiljaa harjoittelua on siirretty tylsempiin paikkoihin, joissa ei ole niin paljoa seurattavaa. Tästä seuraa pientä  protestia Midakselta piippauksena, jonka olen kanavoinut tietyn komento sanan alle. Työroolin loppuessa palkinnoksi on alkanut vakiintua leikkiminen, jossa se saa purkaa  energiaansa. Monesti palkkiona on lelu jonka saa vain tuolloin käyttöönsä, ensin sen kanssa leikitään ja sitten Midas kantaa sitä useasti suussaan pitkänkin matkan.

In his work-role I've strived to steer the excitement Midas has to being still in peace; it is a challenge with a social and perky dog. Now Midas settles to his place nicely and enjoys it if he can see what's happening. Little by little we've moved to more boring places where's there isn't as much to follow. Midas often protest this by whining a bit which I have channeled under a certain word. When the working time is over, a toy is usual reward. At first we play with the toy and then he often carries it in his mouth longer distances.

Tässä huomaan hyvin, että kaikkia hyviä asioita tulee vieläkin harjoitella ja vahvistaa vaikka kyseessä onkin valmis koira. Asiat tuppaavat unohtumaan minulta ja Midakselta; sen vuoksi teemme töitä yhdessä, jotta tiedämme kumpikin toistemme liikkeet tietyissä tilanteissa.

Here it can be noticed well that all good things needs to be trained and strengthen even though Midas is graduated. Things happen to be forgot in mine and Midas' mind; that's why we work together so we both know each others movements.

Huomaan, ettäö tekemistä pitäisikin olla paljon enemmän päivittäin sen kanssa, Midasta pitäisi haastaa fyysisesti ja henkisesti. Fyysisesti Midas ei kovinkaan helposti väsy, joten olemmekin tehneet erilaisia rallytoko-liikkeiden harjoituksia ja ruuan etsintään kotona. Nuo jälkimmäiset laittavat Midaksen miettimään asioita sekä käyttämään hajuaistiaan.

I've noticed that there needs to be more with him daily, Midas needs to be challenged physically and mentally. Physically Midas doesn't get tired so we've been doing rally-toko exercises and hide & seek - food edition. The latter gives him a chance to use his brain and sense of smell.

Aina ei kuitenkaan olla liikkeellä työmuodossa, jolloin Midakselle sallitaan tiettyjä vapauksia. Esimerkiksi Midas saa tervehtiä ihmisiä, tervehtii hyvin ystävällisesti; pyrkii nopeasti syliin antamaan pusuja. Syntymäpäivän kunniaksi pääsi eläinkauppaan ilman työliivejä. Eläinkaupassa kaikki muut osastot ovat menneet hyvin paitsi leluosasto, nyt kun ei tullutkaan komentoa viereen meinasi lähteä nahoistaan koko koira.

We've not always working; then Midas has some liberties. Midas is allowed to greet people; does it very friendly, trying to climb on a lap. At his birthday he got in pet store without his work-vest. There he got almost too excited of the toy section for he didn't almost listen my commands.

Löydettyämme lelun ja laittaessani sen kyytiin meno rauhoittui huomattavasti. Päädyimme vaateosastolle katselemaan ja lopulta kokeilemaan Back in Trackin vaatetta. Midas ei yleensä osu mihinkään valmis mittaan ja nytkin jouduttiin kokeilemaan useampaan kertaa samoja kokoja ja lopulta päädyttiin kokoon 37. Se ei aivan kokonaan peitä takajalkoja, mutta suojaa pakarat sekä yläreiden lihaksiston. Ilmeestä ei ole kuvaa mutta se kertoi "jos olisin tämän tiennyt, en olisi tullut mukaan". Lopulta jäi mukaan yksi verkkoloimi, kokeilen toimisiko se rallytokon harjoitusten jälkeen tai kotona lenkkien jälkeen.

After we've found a toy, Midas calmed down noticeably. We ended up at the clothing section and tried Back in Track garment. Midas doesn't usually hit any default size so we had to try more than once same size. Finally we ended up on to size 37. It doesn't quite cover hind legs. I don't have a picture of his face but it told " If I've known this I wouldn't have come. " Afterwards we took a net-garment-thingy that I'll try after rally-toko exercises or home.

Harjoittelu loimen sietämiseksi on aloitettu, tosin aluksi Midas vain makaa sen kanssa. On sen näköinen, että eikö tämä voisi jo ottaa pois. Nyt suostuu jo kävelemään ja lepäämään loimi päällään. Saa nähdä ymmärtääkö Midas mitä ajetaan takaa vai ei, aika näyttää sen.

The training of the garment-thingy has been started, though at first he lies it on. He looks couldn't it be just taken off. Now he walks with it and rests with it. We'll see does Midas understand why it is used or nor; time will show.